Digitaalisella aikakaudella tavalliset ja yksinkertaiset asiat saattavat tuntua turhan yksinkertaisilta. Välillä tuntuu siltä, että voiko kenellekään ehdottaa korttien tai lautapelien pelaamista. Silloin tuntee itsensä ehkä hiukan vanhanaikaiseksi ja paikalleen pysähtyneeksi, mutta helpot korttipelit ovat jotakin, joka toisinaan käy hyvästä harrastuksesta tai illanvietosta kavereiden kesken.
Mitä ovat helpot korttipelit?
Äkkiä ajateltuna niitä tulee mieleen aika montakin. UNO oli yksi lapsuuden suosikkipelejä. Se oli helppo oppia ja pelaaminen oli hauskaa. Toinen helppo peli on ristiseiska, jossa ei myöskään tarvinnut päätään vaivata muutaman pelikerran jälkeen. Näiden kahden jälkeen pokeri tuntui suunnattoman vaikealta ja se vaati totuttelua vähän pidempään.
Kun hetken annoin ajatuksen juosta, niin mieleen tulivat helppoina myös maija sekä tikki. Lisäksi paskahousu on ollut yksi suosituimmista peleistä ainakin vuosia sitten. Jos sitä on joskus pelannut, niin sekään ei unohdu koskaan.
Kun UNO tuli jo mainittua, niin siitä on vielä sanottava sen verran, että se on maailman myydyin korttipeli. Se opitaan jo lapsena vähän samalla tavoin kuin ristiseiska, jota myös kutsutaan nimillä seiska, pihistys tai kiusa.
Voiko korttipelejä pelata kahdestaan?
Kaksistaan pelattavia pelejä on varsin paljon tarjolla. Monet helpot korttipelit lähtevät liikkeelle siitä, että minimissään pelaajia voi olla vain kaksi. Verrattuna lautapeleihin, niin korttipelit ovat parempi vaihtoehto, jos pelien ääreen asettuu vain kaksi pelaajaa.
Jälleen on mainittava UNO -peli, sillä sopii hyvin myös pelattavaksi kahden pelaajan voimin. Sääntöjä voi seurata varsin pitkälle ihan suoraan, mutta joissain kohdin on tehtävä pieniä viilauksia. Tärkeimmät niistä koskevat suunnankääntö- ja estokortteja. Kahden pelissä ne voi ottaa pois, jolloin pelaaminen on helpompaa.
Seiskaa voi hyvin pelata kaksistaan. Silloin ei edes välttämättä tarvitse ottaa mukaan pistelaskua vaan sitä voi pelata pelkästään voitosta. Kolmas kätevä peli kahdelle on sika. Siinä on myös tavoitteena päästä korteista eroon eli mitään sääntömuutoksia ei tarvita.
Helpot korttipelit yksinään pelattavaksi
Ei ole vaikea nimetä mielenkiintoisia yksin pelattavia pelejä, sillä pasianssi ja sen eri muodot sopivat yksinään pelattavaksi. Jos nyt hiukan mennään sivuraiteelle, niin pasianssi löytyy myös netissä ja sitä voi pelata sekä mobiilissa että tietokoneella. Silloin ainakin fuskaaminen on täysin mahdotonta.
52 kortin pakka kulkee yhtä hyvin mukana kuin mobiililaite, joten seittipaja ei näe mitään syytä sille, miksei pasianssia pelaisi myös ihan oikealla korttipakalla. Pieni fuskaamisen himo siinä yleensä tulee vastaan, kun kortit eivät vähene ja on helppo sekoittaa pakka.
Mutta jos pelaat reilusti, niin pasianssinkin voi hävitä. Itseä kannattaa aina haastaa ja pyrkiä sekoittamaan pakka niin hyvin kuin mahdollista. Yksinään pelatessa tietää varsin olevansa hyvässä seurassa ja aika kuluu mukavasti. Pasianssi, vaikka kyse ei ole rahapelaamisesta, on varsin koukuttava.
Tunnetko pasianssin eri versioita?
Kun nyt pasianssikin otettiin esiin, niin tunnetko sen eri versiot?
Klondike
Yksi helpoimmista peruspasianssin jälkeen on klondike. Siinä kortit pinotaan siten, että ne ovat numerojärjestyksessä ja lisäksi musta ja punainen kortti vuorottelevat. Siirretty kortti on aina numeroa pienempi.
Spider
Spider on vähän hankalampi pasianssi, sillä siinä tarvitaan kahta korttipakkaa. Siinä on pyrittävä järjestämään kortit suuruusjärjestykseen siten, että ässä aloittaa ja viimeinen kortti on kuningas. Peliä voi helpottaa sillä, että ottaa mukaan vain yhden maan.
Pyramidi
Myös pyramidi poikkea muista pasiansseista, sillä siinä yritetään saada tyhjentää korttipyramidi siten, että muodostat pareja, jonka yhteissumma on 13. Pelaaminen aloitetaan aina alarivistä. Se on erittäin houkutteleva peli ja vaatii hiukan opettelua, mutta osoittautuu lopulta olevan varsin yksinkertainen.
Helpot korttipelit ovat hauskoja
Lopuksi on pakko sanoa, että helpot korttipelit ovat hauskoja ja niiden ääressä kuluu aika todella nopeasti. Onpa se kaksinpelattava seurapeli tai yksinpelattava pasianssi, mutta korttipakka saa pelaamisen tuntumaan mielekkäältä.